Yleisiä materiaaleja kertakäyttöisissä muovikupeissa ovat polypropeeni (PP), polykarbonaatti (PC), polyeteenitereftalaatti (PET), polystyreeni (PS) ja polymaitohappo (PLA).

Muovin kierrätysmääräysten mukaan lämmönkestävyys vaihtelee huomattavasti materiaalien välillä: PP (koodi 5) kestää jopa 120 asteen lämpötiloja, kun taas PET (koodi 1) kestää lämpöä -65 asteeseen asti; PS (koodi 6) kestää sekä lämpöä että kylmää, mutta ei ole mikroaaltouunin -kestävä. Puristuslujuus vaihtelee myös materiaalin mukaan; perinteisten muovikuppien (kuten PP:stä, PS:stä tai PET:stä valmistettujen) puristuslujuus vaihtelee välillä 26 N - 975 N, kun taas PLA-kuppien välillä on 26 N - 151 N. Lämmöneristyksen suhteen kertakäyttöiset paperimukit ovat yleensä parempia kuin kertakäyttöiset muovimukit; aallotetut ja kaksiseinäiset ontot{13}}paperikupit tarjoavat parhaan eristyksen, ja niiden pintalämpötilat eroavat yli 20 astetta tavallisista PE-muovikupeista.

Jotkin "hajoavina" markkinoidut kertakäyttömukit eivät hajoa kokonaan,-osoittivat hajoamisasteeksi 0 %-teollisia kompostointiolosuhteita simuloivissa testeissä, koska ne sisältävät ei--hajoavaa PP-muovia. Testit osoittavat, että mikromuovin migraatiota ei havaittu PS-, PET- tai PLA-kuppinäytteissä kahden tunnin upottamisen jälkeen kiehuvaan veteen. Jotkin vaatimukset täyttävät tuotteet aiheuttavat riskejä liiallisista haitallisten aineiden määristä; Esimerkiksi tietyissä tuotteissa on havaittu liiallisia jäämiä 3-kloori-1,2-propaanidiolia, jonka Kansainvälinen syöväntutkimuslaitos (IARC) on luokitellut ryhmän 2B "mahdollisesti syöpää aiheuttavaksi" aineeksi.

Muovikuppien on täytettävä standardit, kuten *kansallinen elintarviketurvallisuusstandardi muovimateriaaleille ja elintarvikkeiden kanssa kosketuksiin joutuville esineille* (GB 4806.7) ja *muoviset juomakupit* (QB/T 4049); Yleisiä noudattamatta jättämiskohteita ovat tiivisteen eheys ja iskunkestävyys.